Takkauunit tunnetaan myös varaavina takkoina ja ne ovat sukua entisaikojen lämmitysuuneille. Takkauuni on eräänlainen avotakan ja lämmitysuunin yhdistelmä, joka tekee mahdolliseksi tulen katselemisesta nauttimisen sekä tehokkaan lämmittämisen.
Nykyaikaiset takkauunit on varustettu yläliittymällä ja niissä on yleensä kääntöpelti. Kun suuluukut ja kääntöpelti ovat auki, toimii tulisija avotakkana. Kun suuluukut ja kääntöpelti suljetaan, kiertävät savukaasut poskikanavien kautta alaliittymään ja edelleen hormiin, jolloin takkauuni muuttuu lämmitysuuniksi.
Takkauunia ei saa lämmittää yläliittymän kääntöpelti auki ja suuluukut suljettuina, koska tällöin syntyvä korkea savukaasujen lämpötila saattaa vaurioittaa savupiippua. Takkauunit soveltuvat käytettäviksi sekä vakituisissa asunnoissa että vapaa-ajan asunnoissa. Mikäli rakennusta pidetään jatkuvasti normaalissa asuinlämpötilassa, suositellaan takkauunin varutamista kuoriverhouksella, tällöin puhutaan kuoritakasta. Kuoriverhouksen asiosta takkauunin pintalämpätila laskee, lämmönluovutus hidastuu ja lämmitystarve harvenee. Kuoritakan lämpö on miellyttävää eikä se aiheuta asunnon lämpötilan kiusallista kohoamista. Kuoriverhous mahdollistaa myös takkauunin pintakäsittelyn. Kysymykseen tulevat tällöin esimekiksi kaakelointi, rappaus, slammaus tai maalaaminen. Muuratusta takkauunista saadaan oikealla lämmittämisellä runsaan 2 kW:n maksimiteho ja polttamalla puuta 15 kg päivässä sen teho pysyy jatkuvasti 1.5 kW:n yläpuolella. Tämä riittää pitämään pientalon lämpimänä suurimman osan vuotta. Kovilla pakkasilla tarvitaan kaksi tällaista takkauunia oikealla tavalla taloon sijoitettuina. Takkauunin hyötysuhde on parhaimmillaan 85-90%.
